Tähän kokoan kirjojeni saamia kritiikkejä ja muuta vastaanottoa

Kunnes minua ei jää

“Raisa Jäntillä on erityinen kyky kirjoittaa ruumiillisuudesta ja kehon rajojen koettelusta. – – – Kunnes minua ei jää vaikenee viisaasti: Se ei ole yksilön kehitystarina tai parantumiskertomus. Pikemminkin se tuo esiin, ettei kamppailulajin harjoittelu taivu kertomukseksi, vaikka siinä on olevinaan tavoite, esteitä ja sankari. Teoksen äärellä lukija miettii, onko esteiden ylittäminen toivottavaa ja onko sankarin tavoite sellainen, jonka toteutumista lukija toivoo.” Saara Laakso, Runografi.

“Lukuhetki muistutti meditaatiota, jossa tullaan tietoiseksi itsestä ja ympäristöstä. Tietynlaisesta synkkyydestään huolimatta kirja on lohdullinen, ja ravitsi minua niin tarpeellisesti.” lukemattomiin, Instagram.

“Jäntti kirjoittaa fyysisen matkan rinnalle mielen matkan ja muistuttaa, että toistot, mikrotason havainnot ja oman rajallisuuden hyväksyminen ovat kasvuprosessin ytimessä. – – Kirja tarjoaa peilin mielen ja kehon kamppailuun sekä avartaa, millaista on olla arjen, toiston ja rajallisuuden kanssa samassa tilassa. Ne, jotka löytävät iloa hetkessä ja toiston meditatiivisuudessa, saavat kirjasta paljon; tavoitteellisuuden ja suorituskeskeisyyden rinnalle nousee lempeä hyväksyntä ja ymmärrys siitä, että joskus tärkeintä on vain jäädä hetkeen, eikä pyrkiä siitä pois.” ultrajuoksu_lukupiiri, Instagram.

“Olen ollut Raisa Jäntin lukija vuodesta 2018. Joka kerta uuden teoksen äärellä ilahdun, miten vaivatonta sen maailmaan on päästä. Jäntin tyyli on melko arkikielistä. Uusimmassa kirjassa ilmaisu katkeilee välillä elliptisesti. Välimerkkejä ei ole ja säkeet ovat lyhyitä.” Kirjavainu, Instagram.

“Kunnes minua ei jää on vahvasti kehollista tekstiä, fyysistä runoutta, joka lukiessaan voi aistia hikipisarat ja kipeät lihakset. Se pohdiskelee lopettamista ja jatkamista, minuutta ja olemusta, epäonnistumista ja onnistumista ja sitä, miten monipuolisia nämäkin käsitteet voivat olla.” Mikko Saari, Kirjavinkit.  

“Kamppailulajin harjoittamisesta nousevaa runoutta, jossa käsitellään toistoa ja itsensä kohtaamista. Lajina on yiquan, joka suuntautuu ennen kaikkea harjoittajaansa sisään päin. Puhutaan myös mustelmista, juoksemisesta ja liikkumisesta ylipäänsä; tämä on hyvin kehollista runoutta. Näkökulmat tuntuvat raikkailta ja mielenkiintoisilta.” Mikko Saari, kulttuuritoimitus.fi 2.9.2025).

lepatus pilke

“Sitaattiin valitsemani runo on Raisa Jäntin teoksesta Lepatus, pilke, joka takakantensa mukaan kertoo ‘elämän lyhyydestä ja siihen sisältyvästä toivosta’. Kynttilän liekilläkin on toivoa selviytyä vielä seuraavasta puuskasta, mutta varmaa se ei ole. – – Kirja on tämän lisäksi poikkeuksellisen tarkkaa itsetutkiskelua, kehon reaktioiden tarkkailua ja meditaatiosta muistuttavaa ajatusten ja tuntemusten liikettä.” Vesa Rantama, Viikko 3 / Runoilijan kuolema, runon elämä.

“Runo käyttää kirjaesineen tilaa hienoviritteisesti ja taitavasti. – – Vaikka teemoista voi löytää raskaitakin sävyjä, kokonaisvaikutelma on kevyt ja ilmava. Runoteoksen kieli on vivahteikasta, ajoittain suorastaan musikaalista, kun kuvasto toistuu ja varioituu teoksen sisällä.” Riikka Simpura, Tuli & Savu 4/2025

“lepatus pilke on vakava, herkkä ja harkittu runokirja. Sen poetiikka on ilmavaa ja tasaista, jokainen säe ja kuva tuntuu painokkaalta. – – Lepatus pilke toistaa ajatuksen, joka ei liene kenellekään vieras: elämämme on häviävän lyhyt ja kuolemme kaikki ennen pitkää, rakastakaamme siis. Ja silti viesti on iskevä ja kaunis. Huomaan lukevani teosta yhä uudestaan liikuttuneena.” Johanna Osváth, Helsingin Sanomat 9./12.7.2025

“Yhtä paljon kuin tuhoutumista, kuvataan jonkin heräämistä uudelleen eloon. Monesti runon puhuja hapuilee maailmassa kiinnostuneena tai väliin kauhistuneena kuin vastasyntynyt, juuri ruumiinsa toimintoja opetellen.” Sanni Purhonen, kiiltomato.net (13.5.2025)

“Kun luen Lepatus pilkettä, jokin mytty asettuu minuun, jokin sellainen pieni, joka on halunnut tulla kuulluksi.” “Tämä oli kuumeinen, hurmaava, ruumiillinen, lohduttava lukukokemus. Tämän teoksen haluan hyllyyni, tähän haluan palata.” Sivutiella, Instagram (16.5.2025)

“Tämä on pureskeltava, palkitseva runokokoelma, jonka kieli on kaunista ja elämyksiä tarjoavaa.” Mikko, Kirjavinkit (22.5.2025)

”’Kädet putoavat kuin ammutut linnut’ on hieno säe. Se löytyy Raisa Jäntin tuoreesta runoteoksesta lepatus pilke (Enostone, 2025).” Sari Harsu, kulttuuritoimitus.fi (4.6.2025)

Vaarallisen eläimen tilanne

Kirja valittiin Vuoden urheilukirja -kilpailun finaaliin!

”Vaarallisen eläimen tilanne ilahduttaa erityisesti siksi, että se erottuu aidosti joukosta kotimaisessa kirjallisuudessa. – – Jäntti luo oman kielellisen rekisterinsä, johon kuuluvat niin twiitit snookerin MM-kisoista kuin lyyrinen pohdinta vuorikiipeilyn julmuudesta. Hän kirjoittaa ihmistä ja ihmiskuntaa vaivaavista suurista teemoista urheilua ja penkkiurheilua tarkastelemalla.” Sofia Blanco Sequeiros, Tuli & savu 1/2023.

“Kyseessä on teos jossa on selkeitä aiheita ja kiinnostavaa ajattelua. – – Kokonaisuus nivoo aiheet yhteen ja nousee aiheitaan suuremmaksi.” Nihil Interitin runopalkinnon raadin poiminta, Tuli & Savu.

”Puhuja kutsuu teosta ’esseerunoudeksi’, joka onkin osuva luonnehdinta. Teos on essee sanan alkuperäisessä merkityksessä ’yritys’ (essai). Runouden ja proosan keinoja yhdistellen se pyrkii valottamaan tarkastelemiaan aiheita eri näkökulmista, mutta runoudelle ominaisesti johtopäätökset jätetään avoimiksi.” Janne Löppönen, Särö 47-48.

“Vaarallisen eläimen tilanne käsittelee mielenkiintoisella tavalla hallintaa ja ääriolosuhteita. Urheilussa ihminen on keskipiste, vaikka luonnonvoimat voivat liikuttaa palloa, golfkentät palaa metsien mukana ja vuorikiipeilijät kuolla elämälle vihamielisessä ympäristössä.” Veera kiurujoki, Runografi.

”- – Raisa Jäntin Vaarallisen eläimen tilanne, tosin hakeutuu mielessäni enemmän talven hyiseen yksinäisyyteen, mutta sopii runokevään ilmiöksi silkan runsautensa ja luovan konseptinsa vuoksi. – – Kirjan teksti tuntuu ensin huitaistulta ja viimeistelemättömältä, mutta konseptin valjetessa sitä osaa arvostaa: snookerpöytäkin on yhä vaarallisempi paikka, kun luontokato ja ilmastonmuutos etenevät. Ja oikein kehystettynä penkkiurheilupäiväkirja todellakin on runoutta.”
Vesa Rantama, Nuori Voima 3/22

“Penkkiurheilu on kovin harvinainen aihe runokirjoissa; jo se tekee Vaarallisen eläimen tilanteesta kiinnostavan. Jäntti vieläpä käsittelee urheilua kiinnostavalla tavalla. Kokoelma ei runsaasta sivumäärästään huolimatta ole myöskään liian pitkä: asiaa riittää, teksti soljuu, aiheet vaihtuvat ja kokonaisuus on tasapainoinen ja sujuva. Jäntti on tekstissään läsnä, tässä on päiväkirjamaisuutta ja kirjoittamisen pohdiskelua, henkilökohtainen ote toimii ja kantaa.” Mikko Saari, Kirjavinkit.

“Mielikuvissani Jäntin ajattelulle tyypillistä oli tietty neuroottiseenkin kääntyvä ankaruus ja epämukavuuden luotaaminen. Tähän Vaarallisen eläimen tilanne vastasikin. Keskeistä teoksessa on siinä kuvattavien tilanteiden fyysinen ja psykologinen hauraus, asioiden vähästä kiinni oleminen. – – Jäntin teksti on parhaimmillaan kirkasta, karua ja oivaltavaa.”
Kirjahorros, Instagram.

”Raisa Jäntin Vaarallisen eläimen tilanne -runoteoksessa on jotain äärimmäisen alastonta. Siinä päähänpinttymät (snooker, vuorikiipeily) ja pakkoliikkeet (kasvojen nykiminen, Twitterin avaaminen) kohtaavat kärsivällisyyden ja halun olla yhteydessä muihin kirjoittamalla. – – Jokainen Raisa Jäntin runokirjoista on päässyt yllättämään minut.”
Kirjavainu, Instagram

“Myös lähes pakkomielteinen kuvaus penkkiurheilun hulluudesta iski ja syvälle. Ah, nautin! Tämä oli pakko lukea ahmien, mutta palaten vielä useaan kertaan parhaimpiin kohtiin. – – Jäntti kirjoittaa voimakkaasti ja hienovaraisesti, taiteilee upeasti jossain siellä arjen ja ekstremen välillä.”
enemmankirjoja, Instagram.

”Perinteisemmän ilmaisun ohella Vaarallisen eläimen tilanne liikuskelee myös muissa tekstuaalisissa tyyleissä, välillä proosallisena, välillä esseistisenä, muistiinpanomaisena. Lukija pysyy hereillä ihan koko ajan. Kirjan fyysisestä painosta ja raskaista teemoista huolimatta lukeminen on helppoa, jopa mukaansatempaavaa.”
uun.lukee.runoja, Instagram

”– paneutumisen voima ja yksinkertainen omalaatuisen huvin kuvaaminen on upeaa.”
Erkki Kiviniemi, kulttuuritoimitus.fi 25.8.2022.

”Tunnen Jäntin läsnäolon runoissa vahvasti. Runominän maailma jäsentyy snookeria seuraamalla, syntyy turvaa ja rakenteita. Syntyy katsojapaikka, johon voi kadota muulta maailmalta. Snookerin katselu tuo tunteen hallinnasta ja samalla se tarjoaa vahvoja tunteita. – – Vaarallisen eläimen tilanne on teos ilman mitään kuorrutteita.”
@readerwhy, Instagram.

Kolme

”- – runoista on hiottu proosamainen kertomusaines ja jätetty ydin, kirkas ja totunnaiset käsitykset kyseenalaistava havainto. Enimmäkseen sivujen vasempaan yläreunaan sijoittuvat säkeet hahmottuvat kauniisti paperin valkoista vasten ja käyttävät tyhjää tilaa hyväkseen taiten. – -Kolmen osat Pohjapiirros, Labyrintti ja Opaskierros eivät ole variaatioita samasta teemasta, vaan kerrostuvat hienosti toistensa päälle.”
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat 21.2.2020

”Raisa Jäntin kolmesta vihkosta koostuva teos törmäyttää luonnontieteellisen diskurssin ja henkeäsalpaavan kielen virtuoottisella tavalla.- – Monimerkityksinen Kolme on kaikkinensa ansiokasta nykyrunoutta, jossa taitavasti rakennettu kuvasto ja hillittyydessään omaleimaisen upea kieli synnyttävät paljon pureksimista kestävän kokonaisuuden.”
Reeta Holopainen, Nuori Voima 2/2020

”Kolme on kunnianhimoinen ja haastava mutta taiten tehty. Siksi se ei tyrki luotaan vaan kiinnittää ajatuskulkuihinsa poikkeuksellisen vaikuttavasti.”
Siru Kainulainen, Turun Sanomat 24.9.2020

“Kieli löi jatkuvasti ällikällä, hurmasi. Jäntti näkee niin kirkkaasti, millaisia ihmiset ovat, millaisia ihmisyhteisöt ovat ja mitä teemme eläimille. Hän rinnastaa koe-eläimet ja ihmiset niin, että vatsasta kouraisee.”
Kirjavainu, Instagram.

”Lisäksi ihminen on sopeutunut elämään vain tietyissä olosuhteissa maapallon pintakerroksella, ei avaruudessa, maan alla eikä merenpohjassa – – Muilla lajeilla tällaisia huikeita kykyjä taas on, mikä asettaa kyseenalaiseksi ihmisen erityisyyden (human exceptionalism). Kolme liittyykin viime vuosina runoudessa vahvistuneeseen posthumanistiseen virtaukseen, joka kyseenalaistaa ihmiskeskeisen maailmankuvan. – – Lopuksi on vielä onniteltava Puru-kollektiivia innovatiivisen teoksen julkaisemisesta. Vaikka uudistavaa ja kokeilevaa kirjallisuutta julkaistaan myös suuremmissa kustantamoissa, pohjatyö tehdään aina marginaaleissa.”
Janne Löppönen, Tuli&savu 2.2.2021.

“Kokonaisuutena Kolme on kiinnostava: teokset ovat yhteydessä toisiinsa, niiden välille on piirrettävissä viivoja ja ne kommentoivat toisiaan, mutta toisaalta ne ovat myös irrallisia toisistaan ja luotaavat laajan aihepiirinsä sisällä kovin erilaisia syvyyksiä. Kielellisesti nämä ovat taitavia.”
Mikko Saari, Kirjavinkit 23.7.2024.

“Runot ovat pituudeltaan pieniä, sisällöltään suuria. On paljon kohtia, joissa on pysähdyttävä esitetyn ajatuksen ääreen, pohdittava ja pureksittava. On hienoja oivalluksia elämästä, olemisesta, maailmasta.”
Hemulin kirjahylly -blogi.

“Pidän siitä miten ruumis esitetään kokoelmana tiloja. Mieleen tulee väistämättä Jäntin aiempi runoteos Grand plié, jossa baletin raadolliselta tuntuva fyysisyys iskeytyy sivuilta vahvasti. Samaan tapaan tässä kokoelmassa ruumis on jotain oman itsen ulkopuolista, kommentoitavaa, jossa jokainen liike voidaan dokumentoida kuin tutkimusmatkailija.”
Lukupino-blogi.

Kolme pääsi myös Helsingin Sanomien kriitikoiden suosikkilistalle: Kaipaatko lukuvinkkejä joululomalle tai kirjahelmiä pukinkonttiin? – Tässä ovat HS:n kriitikoiden suosikkikirjat vuodelta 2020.

Grand plié

Grand plié sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.

”Niin syntyi järisyttävän hyvä ja tärkeä teos. Kaikkien baletin, voimistelun ja minkä tahansa lasten intohimoisen harrastuksen piirissä elävän isän, äidin, valmentajan, mummon, papan, opettajan ja ihmisen pitää lukea tämä kirja. Kirja on monella tavalla järkyttävää luettavaa: ainainen nälkä, orastava anoreksia, ahmiminen, kipu, veriset tossut, irtoavat kynnet, kylmyys ja väsymys, luvatta kasvavat rinnat, vastahakoiset lonkat, virheitä etsivät opettajat – ja alati vaaniva peili, joka ei armoa anna. – – Juuri tällaisia kirjoja maailma tarvitsee.” 
Matti Kuusela, Aamulehti 19.2.2018

”Irralliset pilkut ja muut välimerkit rytmittävät säkeitä ja luovat kuvan omalakisesta todellisuudesta, hallitusta kaaoksesta. – – Jäntti pääsee aiheeseensa harvinaisen syvälle, ja havainnot esimerkiksi kivun sietämisen, myötätunnon ja itsetunnon välisestä suhteesta säteilevät kauas tanssimaailman rajojen yli: Emme tunne empatiaa: jos kehen tahansa sattuu, se on sama kuin sattuisi / meihin itseemme, / eikä se että sattuu meihin itseemme / ole yhtään mitään.”
Vesa Rantama, Keskisuomalainen 5.3.2018

”Vaatii lukijalta paljon hyväksyä tällaiset kokonaisvaltaiset kivun ja toivottomuuden asetukset. Silti runot onnistuvat kysymään niin suuren perimmäisen kysymyksen vapaudesta, että ne pysyvät ajatuksissa pitkään.” 
Virpi Alanen, Parnasso 2/2018

”Tunnit ovat toistoa toiston perään. Kurinalaisuutta. Ja vielä kerran toistoa. – – Mutta Jäntti tuoreuttaa toiston kätkemällä sen kokoelman rakenteeseen. Se ei jankuta, vaan onnistuu luomaan toiston kautta melkein kivuliaan lukukokemuksen. Se tuntuu kropassa vaikka on vain kauniisti taitettuja sanoja paperilla.”
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 9.5.2018

”Jäntin kolmas teos Grand plié luotaa balettimaailmaa pääosin kollektiivisen me-puhujan äänellä. Se kertoo, kuinka balettisalissa voi kasvaa kieroon, kuinka se voi olla rakkaudeton henkisen ja fyysisen haltuunoton paikka. Grand plié on tilinteko sellaisen tanssimaailman kanssa, jossa minuudet kokonaisvaltaisesti murennetaan. – – Baletti ei Grand pliéssä ole painovoimalle kepeästi naureskelevaa korkeaa kulttuuria vaan väkivaltaista ja mieletöntä viattomuuden suttaamista.”
Karissa Kettu: Tuli & Savu 29.8.2018.

“Grand plié on kirjoitettu vahvasti baletin maailman sisältä. Sanat muuttuvat siinä nikamiksi. Törröttäviksi ja hiertyneiksi. Outo viehätys itsensä alistamiseen synnyttää myös kauneutta niin ristiriitaista kuin se onkin. Tässä kokoelmassa kaikki tulee armottoman lähelle.”
Reader, why did I marry him? -blogi.

“Tämä on fyysisimpiä lukukokemuksia, joita minulla on ikinä ollut. Tavoistani poiketen palasin runoihin aina uudelleen ja pyrin tuntemaan joka sanan. En väitä ymmärtäväni runoudesta paljoa, mutta tässä kokoelmassa on jotain spesiaalia.”
Lukupino-blogi.

”Esikoisteoskilpailu Runo-Kaarinan vuonna 2015 voittanut Raisa Jäntin Läpilyöntikipu hahmottui kotimaisessa viitekehyksessä poikkeuksellisen verevänä, erityisesti fyysistä kipua lukuisin eri tavoin sanallistavana runokokoelmana. Jäntin tuore teos Grand plié jatkaa temaattisesti samoilla linjoilla, mutta ilmaisun aihetason viitekehys on viritetty esikoista tiukemmalle. – – Jäntin runoelma tasapainoilee esimerkillisesti yhtäältä suorasanaisen konkreettisen ja toisaalta metaforisempia asentoja ottavan runoilmaisun välimaastossa.”
Miikka Laihinen, Turun Sanomat 16.6.2018

”Runoilija, taidekriitikko Raisa Jäntin edellinen teos, hieno Grand Pliée (2018) sijoittui nuorten balettiharrastajien armottoman tuntuiseen maailmaan, jossa kehoa opetetaan systemaattisesti tekemään jotain sille mahdotonta. Kyseessä on hyvä porttikirja nykyrunouteen, vahvasti samaistuttava ja aihelähtöinen, mutta keinoiltaan kekseliäs ja antoisa myös tanssitaidottomalle.”
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat 21.2.2020.

“Runoissa tulee esille tämän tanssimuodon raadollisuus. Baletti vaatii kovaa ja  rankkaa harjoittelua. Kun lajiin pääsee kiinni, se vie mukanaan ja täyttää lähes koko elämän, ainakin kaiken vapaa-ajan. Baletti ei ole enää harrastus; siitä tulee intohimo.”
Kirjojen kuisketta -blogi.

“Luin tämän kirjan melkein hengästyneenä, yrittäen parhaani mukaan eläytyä. Yrittäen ymmärtää. Kivun todellisuus, kylmyyden todellisuus, nälän todellisuus. / Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka on omalla tavallaan lähellä balettia, on hän sitten itse tanssija tai vanhempi tai jopa tanssinopettaja. Tai sitten sille, joka luulee ettei pysty lukemaan nykyrunoutta.”
Kirjavinkit-blogi.

“Jäntti kuvaa baletin raadollista maailmaa niin, että lukija tempautuu väistämättä mukaan. Runot ovat intensiiviä ja aistivoimaisia. Melkein haistoin hien lukiessa, ja melkein tunsin omien lonkkieni venyvän.”
Hemulin kirjahylly -blogi.

“Jäntti käyttää teoksessa silloin tällöin balettitermejä, mutta ei häiritsevästi, eikä lukiessa tule sellainen olo, että nyt jään täysin ulkopuoliseksi, kun en tunne tätä maailmaa. Runo elää sivuilla monin tavoin, ilmavasti, typografialla kokeillaan ja tekstin asettelu vaihtelee osiosta toiseen..”
Tekstiluola-blogi.

“Harvoin jos koskaan vaikuttuu luita myöten. Nyt kävi niin. – – Kirja kertoo kivusta, kehosta ja kiihkosta. Hurmasta ja himosta harrastukseen, joka tatuoituu ruumiiseen ja mieleen iäksi.”
Grafomania-blogi (Kirsti Kuronen).

Läpilyöntikipu

“Jäntin esikoinen todistaa vahvasta kirjoittajanotteesta.”
Siru Kainulainen, Turun Sanomat 3.12.2015

“Poikkeuksellisen ja lukemisen väärtin kokoelmasta tekee myös sen tyylillinen monimuotoisuus. Lyyrisen minän vereslihalle kirjoitetut koettelemukset saavat kaivattua vastapainoa runojen alati vaihtelevasta, kautta linjan teknisesti hyvin toteutetusta esillepanosta.”
Miikka Laihinen, Keskisuomalainen 30.11.2015

“Kuoleman irrallisuus tulee kumotuksi surutyössä, joka luo yhteyden runon puhujan ja tälle tuntemattoman taiteilijan välille. Tämä on koskettavaa sanan kaikissa merkityksissä, mutta myös varsin romanttista, sanan nykyisessä merkityksessä.”
Jaakko Vuori, Tuli & Savu 1.4.2016

“Teksti viiltää ja repii, voisi sanoa että teksti on rikki ja sitä myötä paljastaa myös ihmisen rikkonaisuuden.”
Juha Haataja, Valopolku-blogi.

Neppari

“Välillä ehdotin, josko pidettäisiin tauko, mutta lapsi vaati: ‘Eiku jatka!’ – – On hauska idea, että kirjaan saa itse luoda kuvituksen, ja itseasiassa kehittää myös luentunymmärrystä/ kuullunymmärrystä, että piirtää kuvaa tarinan pohjalta. Se inspiroi lastamme, joka halusi, että luen sivun aina uudestaan, jotta hän voisi piirtää siihen sopivan kuvan.”
Kia, Luetaanko tämä? -blogi.

“Teosta lukiessa tuli mieleen että teksti toimisi mainiosti ääneen luettuna, voisi pitää isonkin ryhmän lapsia tarinan käänteiden pauloissa.”
Juha Haataja, Valopolku-blogi.