Kun kaikki sujuu

Olen viime viikkoina nauttinut siitä, miten käsikirjoitukseni tuntuu vain loksahtelevan kokoon. Kaikelle löytyy paikka, kieli asettuu yllättäviin muotoihin, kaikki tuntuu oikealta.

Ja sitten iskee epäluulo. Entä jos tunne on väärä? Entä jos olen jättänyt huomaamatta jotain, ja kaikki onkin menossa pieleen? Ei kai tämän pitäisi olla helppoa?

Milloin tämä loppuu? Missä vaiheessa tarvon taas eksyneenä suolla, etsin edes vähän pitävää jalanpaikkaa?

Vuorottelen työn ilon ja epäilysten välillä. Hidastelen, sillä haluan hyvän hetken jatkuvan mahdollisimman monta viikkoa. Samalla pelkään, että ellen tee kaikkea heti, hyvä hetki päättyy, ja edessä on vaikeampi vaihe.

Takana on nyt kahdeksan kuukautta intensiivistä keskittymistä käsikirjoitukseen. (Teoksella ei ole edes työnimeä (siitä lisää toiste), joten kutsun sitä vain numerolla 5, koska tulossa on viides runoteokseni.)