Luulin hetken, etten ole koskaan kirjoittanut teosta näinkin pitkään ilman, että minulla olisi sille edes työnimeä. Sitten muistin esikoisteokseni. Läpilyöntikipu oli kokonaan vailla nimeä ihan loppuun asti. Kun käsikirjoitus oli käytännössä täysin valmis, kuulin keskustelussa sanan läpilyöntikipu, ja ihastuin siihen, sillä se oli juuri sitä, mitä kokoelma kuvaa.
Grand plié oli ensin pitkään pelkästään Plié, mutta sain palautetta, että nimen pitää olla jotakin vähän suurempaa. Niinpä siitä tuli grand. Kolme-teoksen osien nimet olivat olemassa aika alkuvaiheista lähtien (Opaskierros, Labyrintti, Pohjapiirros). Teoksen kokonaisnimi Kolme löytyi taittovaiheessa käytyjen keskustelujen kautta.
Vaarallisen eläimen tilanteen nimi oli olemassa suunnilleen ennen kuin mitään oli edes kirjoitettu. Jossakin työvaiheessa olin jo luopumassa siitä, mutta loppua kohden se tuntuikin taas istuvan teokseen hyvin ja sai jäädä. Onneksi – rakastan nimeä.
Mutta nyt siis työn alla on ihan vain pelkkä vitonen. 5. Edes työpöydän kansiolla ei ole mitään muuta nimeä kuin numero 5. Jostakin sekin vielä nimensä löytää. Saa nähdä, miten viime metreille tällä kertaa päästään.
Leave a comment