Rytmillisiä asioita

Tänään luen käsikirjoitustani uudelleen ja uudelleen ääneen, ja korjaan erityisesti rytmillisiä asioita. Siirtymät sivulta toiselle kiinnostavat minua, sillä en halua lukijalle ajatusta, että runo päättyy kun sivu päättyy. Haluan liu’uttaa runon jatkumaan sivulta toiselle, sillä en koe kirjoittavani erillisiä runoja vaan kokonaista teosta.

(Vähän kuin romaaneissakaan ei ajatella, että jokainen sivu on erillinen teoksensa, en ajattele runoteosteni erillisten sivujen olevan irrallisia, omia runojaan.) Vaikka runoteoksia on täysin sallittua lukea sieltä täältä, yksi sivu kerrallaan, teen mieluiten kokonaisuuksia, joissa on hyvin harkittu järjestys läpi kokemusten ja tunteiden, kun ne lukee alusta loppuun.

Poistin taas käsikirjoituksesta yhden lempikohdistani. Tätä se on ollut viime viikkoina: vihdoinkin uskallan kirkkain mielin tuhota itselleni tärkeitä lauseita, jotka eivät lopulta sitten kuitenkaan sovi ympäristöönsä.