Ääneenlukua ja toistoa

Millaisia ovat päivät runokäsikirjoitusta editoiden? Esimerkiksi tällaisia:

Istuin aamupäivällä kaksi tuntia kahvilassa tulostettu käsikirjoitus edessäni, ja luin sen läpi tutkien jokaisen kohdan, joista voi poistaa sanoja tai joissa rytmi tökkii. Palasin kotiin, söin lounaan, ja istuin tietokoneelle tekemään merkitsemäni muutokset. Muutokset tehtyäni luin käsikirjoituksen ääneen ja aina kun huomasin rytmillisen hikan, pysähdyin korjaamaan sen. Korjausten jälkeen luin sen uudestaan ääneen, ja tein jälleen tarvittavat korjaukset. Sitten nukuin yön yli ja aloitin seuraavana päivänä saman kieroksen uudelleen.

Teksti alkaa soljua minua miellyttävällä tavalla.

Vaikeimpia asioita ratkaista on se, miten paljon toistoa on hyvä tehokeino, ja missä vaiheessa toisto alkaa vain ärsyttää lukijaa. Esilukijoista on paljon apua oikean määrän hahmottelussa.

Rrrrrakastan toistoa! Minulla on toistoa jopa yli teosten rajojen, sillä säkeet hyppäävät joskus kirjastakin toiseen. Se on tahallista; minusta on kiva kutoa kirjojani yhteen vuosien mittaisilla kaarilla. Toistoa teosten sisässä on sekä sanatasolla, äännetasolla että kokonaisten lauseiden mittaisella tasolla. Mutta rajansa silläkin, miten paljon lukija sitä pystyy ottamaan vastaan.