Kuudennen runoteokseni käsikirjoitus on ottanut askelia eteenpäin ja siirtynyt kasasta tekstejä joksikin mikä muistuttaa käsikirjoitusta. Samalla sain sille työnimen! Nimet ovat vaikeita, jopa työnimet.
Minulta kysyttiin eilen, miten tämä vaihe tapahtuu; miten nipulle runoja löytyy järjestys. Kokemukseni mukaan tähän on kolme tapaa:
1) Levitän lattialle 150-300 runolappua ja hikoilen päiväkausia pinon kanssa etsien sanoja, yhteyksiä ja verkostoja, ja rakennan kokoelman niiden varaan.
2) Etsin intuitiivisesti pinosta runon kerrallaan ajatellen vain yhtä yhteyttä: mikä tämän perään sopisi. Ja sitten: mikä sen perään sopisi. Näin runoista tulee jono, joka on yksi mahdollinen järjestys. Sitten luen sitä ja korjailen heikkoja kohtia.
3) Näen järjestyksen unessa.
Vaikein kokoelma järjestää on tähän mennessä ehdottomasti ollut Vaarallisen eläimen tilanne. Ihan jo kokonsakin vuoksi; on vaikea pitää muistissa samanaikaisesti noin 300 runoa ja risteileviä yhteyksiä niiden välillä. Tuskailin sen kanssa kuukausia. Lopulta näin unen, joka kertoi, miten asia ratkeaa. Onneksi. Herättyäni kirjoitin järjestyksen nopeasti muistiin ja nojasin siihen aika pitkälti loppuun asti.
Runoilija Raisa Jäntti 
Leave a comment