Ruuhkavuosi

Terveisiä Turun kirjamessuilta! Sain viettää varsin aktiivisen viikonlopun; messuilla Käsite-Kirjojen Sami Liuhto keskusteli Kunnes minua ei jää -kirjasta kanssani ja sen päälle (noin kahden minuutin siirtymäajalla yleisön edestä toisen eteen) esitin runoja lepatus pilkkeestä. Lisäksi luin Kunnes minua ei jää -kirjaa Bar Ö:n runoklubilla.

Omien teosteni lisäksi sain kunnian olla mukana kun Runo-Kaarina-voittaja Annimaria Laukola-Lehtosen esikoisteos julkaistiin.

Nyt on messuilta palattu ja vähän jo menosta toivuttukin, joten mitäs nyt? Vuorossa on ensi vuonna ilmestyvän runoteokseni viimeistely.

Koska olen elänyt tällaista minulle hyvinkin ruuhkaisaa aikaa (tänä vuonna ilmestyi kaksi kirjaa ja ensi vuonna yksi), olen ollut tämän tulossa olevan kirjan kanssa hiukan henkisessä jumissa. Olen epäillyt itseäni: pystynkö tähän?

Tänään luin teoksen kässärin alusta loppuun ääneen ja liikutuin kyyneliin. Se on tuttu merkki siitä, että valmista alkaa olla: liikutun siitä, miten olen pystynyt sanomaan asioita juuri sillä tavalla kuin haluan ne sanoa. Siihen on mennyt tämänkin teoksen kanssa vuosia. Aina menee vuosia, ja se on hyvä, tarvitsen aikaa.

Eikä kirjoja onneksi tehdä yksin. Olen saanut palautetta, kommentteja, aikaa myös kustantajalta (Warelia julkaisee ensi vuoden kirjan), ja tunnen olevani sen suhteen turvassa. Ei kun eteenpäin!