Kurinalaisuudesta ja ilosta

Olen joulukuussa kirjoittanut enemmän kuin pitkään aikaan, ja suurella ilolla. Tajusin nimittäin erään asian.

Lepatus pilke on hyvin kurinalaisesti kirjoitettu teos. Sen jälkeen halusin kokeilla, pystynkö vielä tiivimpään, vielä ankarampaan tapaan kirjoittaa, ja kirjoitin ensi vuonna ilmestyvän Sinä rakastat minua, sinun täytyy. No, sitten tunsin melkein velvoitteeksi jatkaa samalla linjalla.

Vaan eipä siitä oikein tullut mitään. Kirjoitin toki, mutta aika ilotonta tekstiä.

Joulukuun alussa olin myymässä kirjojani ja eräs ihminen selasi Vaaralisen eläimen tilannetta. Huomasin puhuvani kirjasta nostalgisella ilolla; niin, se oli silloin kun kirjoitin tuollaista.

Seuraavana päivänä aloin kirjoittaa jotakin ihan uudenlaista. Tajusin, ettei minua sido kukaan muu kuin minä itse.

Tässä onkin mennyt joulukuu, joulu ja kaikki. Iloista on edelleen!