Category: Uncategorized

Helsingin Sanomat julkaisi kritiikin lepatus pilkkeestä! Kirjan kirjoittaminen ja editointi oli jatkuvaa tasapainottelua sen kanssa että Verkossa otsikot muuttuvat, mutta nautin siitä, että vielä aamulla tämä asia oli nostettu otsikkoon asti: “Kornit vertauskuvat muuttuvat kullaksi Raisa Jäntin käsissä”. Niin, siihen on pyritty! Kritiikki on kaikkiaan hyvä ja teoksiani tunteva, olen otettu.

… ollut hetki, jolloin tiedän, että olen lykännyt niiden kivuliaimpien asioiden kirjoittamista ja nyt se on pakko tehdä? Muistan useita tällaisia hetkiä kirjailijuuteni ajalta. Nyt olen keskeneräisen runokässärin kanssa kohdassa, jossa täytyy myöntää, etten voi enää lykätä tätä. Heräsin tänä aamuna klo 5 mielessäni ajatus, josta on mentävä sisään. Huh huh.

Viides runoteokseni lepatus pilke on saatettu maailmaan viime viikolla vähän ex tempore -julkkareilla Helsingissä. Tampereelle on kyllä tulossa myös jotain kirjan tiimoilta, ilmoittelen kun tiedän missä & milloin. Kirja on tosi kaunis. Kannen kuvan on ottanut Susan August ja kannen teki Iiva Vilvas. Se tuntuu käsissä silkkiseltä ja on kevyt kuin hyönteinen. Kaikki tämä on…

Uusin runoteokseni lepatus pilke on tullut painosta. En ole vielä nähnyt kirjaa, mutta uskallan mainostaa. Sitä myy Enostone. Tämän kirjan kirjoittaminen oli erikoisella tavalla raskasta, pelottavaa, repivää ja toivottavasti myös kokoavaa. En tiedä. Nyt se on teidän.

Tämän aamun hommana tutkailin seiskateokseni kässäriä (kässärin on tavoitteena valmistua tämän vuoden aikana) ja totesin, että pistetään nyt kaikki uusiksi. Kaikki, ihan teemoja myöten. Jos ennen uumoilin, mistä teos tulee kertomaan ja miten, nyt tiedän mistä se kertoo. Ja se, mistä se kertoo, laatii kielen ja rakenteen. Piste. Tämä vaatii uudelleenorientoitumista sen verran, että jännittäviä…

Lisään tähän julkaisemiani säevideoita teoksestani lepatus pilke. (Linkit toimivat kun avaat tämän päivityksen kokonaan, ne eivät toimi etusivun esikatselussa.) Ovet käyvät käytävillä Uuden aistin Ryömiä Jokin muu soi Vastavalossa Ei ole kieltä

Olen viime päivät oikolukenut pian (!) ilmestyvän runoteokseni lepatus pilkkeen taittoa. Taiton lukeminen on sekä visuaalista: tarkistan rivien pituuksia ja mistä mikäkin säe katkeaa että piinaavaan sanatarkkaa. Luen runot ensin hiljaa itsekseni, sitten ääneen, sitten vielä äänettä. Yritän löytää jossakin piilevän kirjoitusvirheen. Uskon että jokaiseen kirjaan jokin virhe jää, eikä sille mitään voi, vaikka kaikkensa…

Lepatus pilke -runoteokseni ilmestyy tänä keväänä (kustantamo siirsi sen viime syksystä tähän kevääseen, kun se ei ehtinyt ajoissa ulos; teokseen voi tutustua Enostonen kevätkatalogissa). Se on viides runoteokseni. Sen jälkeen syksyllä ilmestyy Käsite-kirjoilta säeproosaa, jonka lasken kuudenneksi “runoteokseksi” ihan vain, koska muuten tämä matematiikka menee liian monimutkaiseksi. Seiska on jo kovasti työn alla! Sain siihen…

Viime vuoden loppupuolella tapahtui sellainen iloinen asia, että tein Käsite-kirjojen kanssa sopimuksen seuraavasta teoksestani. Se ilmestyy tämän vuoden syksyllä. Kirjasta tulee jotakin ei-ehkä-runoa, sanon sitä itse säeproosaksi. Jännittää aika lailla!

Kuudennen runoteokseni käsikirjoitukselle ilmaantui tänään nimi. Siinä on aina jotain juhlallista, kun voi vaihtaa usein aika geneerisen tiedostonimen teoksen nimeen (alaviiva VERSIO 1). Nimi voi toki vielä vaihtua; tästä on pitkä matka valmiiksi asti. Mutta aina kun sanon sen ääneen, hymyilen.