Category: Uncategorized

Olen viime päivät oikolukenut pian (!) ilmestyvän runoteokseni lepatus pilkkeen taittoa. Taiton lukeminen on sekä visuaalista: tarkistan rivien pituuksia ja mistä mikäkin säe katkeaa että piinaavaan sanatarkkaa. Luen runot ensin hiljaa itsekseni, sitten ääneen, sitten vielä äänettä. Yritän löytää jossakin piilevän kirjoitusvirheen. Uskon että jokaiseen kirjaan jokin virhe jää, eikä sille mitään voi, vaikka kaikkensa…

Lepatus pilke -runoteokseni ilmestyy tänä keväänä (kustantamo siirsi sen viime syksystä tähän kevääseen, kun se ei ehtinyt ajoissa ulos; teokseen voi tutustua Enostonen kevätkatalogissa). Se on viides runoteokseni. Sen jälkeen syksyllä ilmestyy Käsite-kirjoilta säeproosaa, jonka lasken kuudenneksi “runoteokseksi” ihan vain, koska muuten tämä matematiikka menee liian monimutkaiseksi. Seiska on jo kovasti työn alla! Sain siihen…

Viime vuoden loppupuolella tapahtui sellainen iloinen asia, että tein Käsite-kirjojen kanssa sopimuksen seuraavasta teoksestani. Se ilmestyy tämän vuoden syksyllä. Kirjasta tulee jotakin ei-ehkä-runoa, sanon sitä itse säeproosaksi. Jännittää aika lailla!

Kuudennen runoteokseni käsikirjoitukselle ilmaantui tänään nimi. Siinä on aina jotain juhlallista, kun voi vaihtaa usein aika geneerisen tiedostonimen teoksen nimeen (alaviiva VERSIO 1). Nimi voi toki vielä vaihtua; tästä on pitkä matka valmiiksi asti. Mutta aina kun sanon sen ääneen, hymyilen.

Olen kutoskässärini kanssa vaiheessa, jossa käyn läpi sanoja, joita toistan. Jokaisessa runokäsikirjoituksessani olen toistanut muutamaa sanaa, mutta kaikissa eri – olisikin aika mielenkiintoista tutkia, mitä ja miksi. No, otin asian jokseenkin tosissani ja tein taulukon, johon keräsin eniten toistamiani sanoja ja sivunumerot, joilla sana toistuu. Tehokas työkalu! Mutta myös sokeuttava, sillä päivän taulukkoa tuijoteltuani aloin…

Kuudennen runoteokseni käsikirjoitus on ottanut askelia eteenpäin ja siirtynyt kasasta tekstejä joksikin mikä muistuttaa käsikirjoitusta. Samalla sain sille työnimen! Nimet ovat vaikeita, jopa työnimet. Minulta kysyttiin eilen, miten tämä vaihe tapahtuu; miten nipulle runoja löytyy järjestys. Kokemukseni mukaan tähän on kolme tapaa: 1) Levitän lattialle 150-300 runolappua ja hikoilen päiväkausia pinon kanssa etsien sanoja, yhteyksiä…

1) Läpilyöntikipu Olin kirjoittanut teoksen todella pitkälle ilman nimeä. Sillä ei ollut edes mitään työnimeä, se oli vain kässäri. Teos käsittelee performanssitaiteilija Bas Jan Aderin katoamista Atlantille kesken performanssin. Runoissa pohditaan katoamista ja kuolemaa ja niiden hyväksymistä (ja miten mahdotonta se hyväksyminen on). Olin ihan vailla nimeä kun olin jo lähettämässä kässäriä Runo-Kaarinaan (jonka se…

Uudelleenkirjoitan runoluonnoksia, lauseita, katkelmia, hahmotelmia. Tämä on hauska vaihe, tähän uppoaa. Tuntuu että saa jotakin valmista, jokin alkaa hitaasti muodostua. Samalla suuntia on vähän vähemmän. Teos alkaa vaatia asioita. Jotenkin sitä luulisi, että kirjoittaja voisi itse täysin kontrolloida sitä, mitä kirjoittaa, ja teos kuitenkin, heti alkumetreillä, haluaa päättää oman suuntansa. Ajattelin esimerkiksi että minusta on…

Rakennan tällä hetkellä kuudetta runoteostani (viides ilmestyy vielä tänä vuonna). Työn vaihe? Olen tulostanut satoja sivuja runoaihioita ja luonnoksia, leikellyt aaneloset pienemmäksi silpuksi (sitä on keskikokoinen laatikollinen), ja nyt järjestelen silppua kasoihin. Olen päättänyt pysytellä noin kahdeksassa pinossa. Lauseita ja runonpätkiä voisi jaotella loputtomasti. Voisin jakaa paperilappuja vaikka 20 pinoon. Mutta minulla on nyt kahdeksan…

Seuraava teokseni (viides tai jos lastenrunot lasketaan mukaan (ja miksei laskettaisi) kahdeksas) ilmestyy tänä vuonna, joten sen kanssa on viime kuukausina ollut enää viilailua. Sen ohessa olen keskittynyt täysillä jo seuraavan teoksen kirjoittamiseen. Missä vaiheessa olen? Olen täyttänyt kuusi muistikirjaa runoluonnoksilla ja viime päivät olen kirjoittanut muistikirjoja puhtaaksi koneella. Tänään aloin tulostaa tekstejä. Tajusin, että…