Rakennan tällä hetkellä kuudetta runoteostani (viides ilmestyy vielä tänä vuonna). Työn vaihe? Olen tulostanut satoja sivuja runoaihioita ja luonnoksia, leikellyt aaneloset pienemmäksi silpuksi (sitä on keskikokoinen laatikollinen), ja nyt järjestelen silppua kasoihin. Olen päättänyt pysytellä noin kahdeksassa pinossa. Lauseita ja runonpätkiä voisi jaotella loputtomasti. Voisin jakaa paperilappuja vaikka 20 pinoon. Mutta minulla on nyt kahdeksan…

Seuraava teokseni (viides tai jos lastenrunot lasketaan mukaan (ja miksei laskettaisi) kahdeksas) ilmestyy tänä vuonna, joten sen kanssa on viime kuukausina ollut enää viilailua. Sen ohessa olen keskittynyt täysillä jo seuraavan teoksen kirjoittamiseen. Missä vaiheessa olen? Olen täyttänyt kuusi muistikirjaa runoluonnoksilla ja viime päivät olen kirjoittanut muistikirjoja puhtaaksi koneella. Tänään aloin tulostaa tekstejä. Tajusin, että…

Olen viettänyt kevään lukien intensiivisesti syksyllä ilmestyvän teokseni käsikirjoitusta uudelleen ja uudelleen läpi. Teksti on jo tosi tuttu, mutta sen lukeminen on joka kerta erilaista. Hassua kyllä, joka kerta jossain kohdassa alkaa itkettää (mutta yleensä eri kohdissa ja eri syistä). Tuntuu vähän nololta itkettää itseään omilla runoillaan. Mistä kyynelissä on kyse? Usein koen jotakin liikutuksenkaltaista…

Millaisia ovat päivät runokäsikirjoitusta editoiden? Esimerkiksi tällaisia: Istuin aamupäivällä kaksi tuntia kahvilassa tulostettu käsikirjoitus edessäni, ja luin sen läpi tutkien jokaisen kohdan, joista voi poistaa sanoja tai joissa rytmi tökkii. Palasin kotiin, söin lounaan, ja istuin tietokoneelle tekemään merkitsemäni muutokset. Muutokset tehtyäni luin käsikirjoituksen ääneen ja aina kun huomasin rytmillisen hikan, pysähdyin korjaamaan sen. Korjausten…

Tänään huomasin jälleen uppoutuneeni yhteen aihepiiriin niin, että luen siitä, lainaan kirjoja siitä, ostan kirjoja, katselen dokumentteja ja niin edelleen. Tulin sitten ajatelleksi: eikö tämä ole asia, josta voisin haluta kirjoittaa? … ja ymmärsin, että näinhän se on mennyt joka kerta. Aina ensin uppoudun, ja sitten huomaan uppoutuneeni, ja sitten tulee tunne, että tästä haluan…

Viides runoteokseni, jota olen kirjoittanut viimeiset noin 2,5 vuotta (mistä teos alkaa? mihin se loppuu? nämä ovat suuria kysymyksiä) ilmestyy syksyllä 2024 Enostonen kustantamana. Odotan suurella ilolla sitä, että runot löytävät lukijansa. Siihen asti työ käsikirjoituksen kanssa jatkuu tiiviisti.

Tänään luen käsikirjoitustani uudelleen ja uudelleen ääneen, ja korjaan erityisesti rytmillisiä asioita. Siirtymät sivulta toiselle kiinnostavat minua, sillä en halua lukijalle ajatusta, että runo päättyy kun sivu päättyy. Haluan liu’uttaa runon jatkumaan sivulta toiselle, sillä en koe kirjoittavani erillisiä runoja vaan kokonaista teosta. (Vähän kuin romaaneissakaan ei ajatella, että jokainen sivu on erillinen teoksensa, en…

Keskustelin Solina Riekkolan kanssa Turun kirjamessuilla kirjoittajan peloista ja niiden kanssa elämisestä. Miten pelot ovat muuttuneet oman uran aikana ja miten niitä oppii käsittelemään? Keskustelu oli intensiivinen ja innostava, ja voisin jatkaa sitä milloin tahansa! En halua edes yrittää referoida sitä, mutta haluan tallentaa muutaman ajatukseni. Kun mietin pelkoja, kävin mielessäni läpi asioita, jotka ovat…

Kirjoittaminen on ruumiillinen teko. Esimerkiksi näin se on sitä minulle: Olen kirjoittanut jokaisen kirjani käsin muistikirjaan (ja monta kertaa kaiken lisäksi). Ensin kirjoitan kasan muistikirjoja täyteen. Kasan koko vaihtelee, mutta usein se on n. 6-8 kpl ihan isoja parisataasivuisia muistikirjoja. Käsialani on suurta, koska jos kirjoitan pienesti ja nätisti, saan nopeasti jännetuppitulehduksen, eli joku muu…

Täytän muistikirjoja, yhä lisää muistikirjoja, jotta pääsen kiinni johonkin mikä tulee tämän jälkeen.